OLLAKO VASTAHANGASSA VAI PANTA KAULASSA?

Ote Pomon päiväkirjasta 5.10.2017:

Sovittiin työnohjaajani kanssa, että kirjaan jonkin aikaa ajatuksiani päiväkirjaan. Työnohjaus on tarjonnut minulle ainutlaatuisen tilan, jossa voin ajatella ääneen, käsitellä kokemaani ja laajentaa ymmärrystäni ja näkökulmiani. Puhumisen lisäksi syntyy aivan uudenlaisia oivalluksia, kun ilmaisee itseään muillakin kanavilla, esimerkiksi kirjoittamalla. Olen huomannut, että kirjoittaminen jo sinänsä helpottaa oloa, kun kielteiset tunteet saavat ylivallan. Lisäksi päässäni sekavina vellovat ajatukset ja tunteet jäsentyvät kummasti kun niitä dokumentoi. Kirjoittaminen on siis ajattelemista.

Viimeksi työnohjauksessa puhuimme kuuntelemisen sekä rakentavan palautteen antamisen ja vastaanottamisen taidoista. Niiden puutteesta olen saanut toisinaan kuulla niin alaisiltani kuin esimieheltäni – ihan aiheestakin. Liian helposti sorrun kieltämään, puolustelemaan ja selittelemään, tai en edes huomioi saamaani palautetta. Opettelen nyt ottamaan kaiken palautteen vastaan mahdollisuutena ja arvostuksen osoituksena. Kaikki omasta toiminnastani annettu palaute voi auttaa minua työssäni. Ja kun johtajana kehityn paremmaksi, uskon sen vaikuttavan positiivisesti koko organisaatioon.

Oikeastaan olen usein kaivannut enemmän palautetta ja suoraa puhetta. Toisinaan taas tunnen itseni yleiseksi sylkykupiksi, kaikenlaisten projektioiden ja transferenssien kohteeksi, johon ei ole mahdollista ’antaa samalla mitalla takaisin’. Näiden tilanteiden purkuun työnohjauksesta on erityisesti ollut apua minulle.

Päivän lehtiä lukiessani tulin pohtineeksi sitä, kuinka paljon johtajalta sallitaan kriittisyyttä. Työelämäjargonin mukaan esimiehen tärkein tehtävä on tukea alaisiaan, jotta he voivat kukoistaa, ei etsiä virheitä. Samoin viime aikoina on korostettu kriittisyyden merkitystä työyhteisön tasolla. Myötäilemisen kulttuuri tappaa luovuuden ja yrityksen menestystarina saa lopun. Hyvässä työkulttuurissa alaiset uskaltavat ilmaista tyytymättömyyttään, pahoinvointiaan ja osoittaa kehittämiskohteita.

Marja Heinonen kehottaa meitä jopa hakeutumaan tilanteisiin, joita hän osuvasti nimittää vastahankaviestinnäksi. ”Tärkeää on kyky ymmärtää, mistä vastahanka nousee, kuunnella mitä se kertoo ja miettiä, miten se voi auttaa suuntaamaan tekoja uuteen suuntaan. Vastahankaviestintää tarvitaan kaikkialla ja kaikilla tasoilla.”

Vähän samasta asiasta puhui Nordic Business Forumissa professori Adam Grant. Hän korosti sitä, että tärkeimpiä ihmisiä työyhteisölle ovat ”epämiellyttävät antajat”. He haluavat auttaa työkavereita ja työyhteisöä, mutta eivät pelkää kovaakaan vallitsevan ajattelun arvostelua paremman lopputuloksen saamiseksi.

Kriittisyys ei tietenkään oikeuta loukkaavaan möläyttelyyn ja toisten mitätöintiin. Ja sillä, joka ottaa vastaan kritiikkiä, tulisi olla paitsi kuuntelevat korvat, myös halua ymmärtää toisen ajattelun taustaa.

Harva organisaatio kuitenkaan sietää vahvaa kritiikkiä, saati kannustaa siihen. Ja etenkin: mihin joutuvat johtajat, jotka näin tekevät? Johtajalla on toisenlaista valtaa – niin oikeuksia kuin velvollisuuksia – kuin muilla työntekijöillä. Mietin, onko meillä johtajilla tässä suhteessa pienempi ilmaisunvapaus kuin muilla. Tehtäväni on sitoutua ja sitouttaa organisaation strategiaan ja toimintatapoihin sekä luoda hankalissakin tilanteissa uskoa tulevaisuuteen. Lisäksi minun on oltava hyvin hienovarainen antaessani palautetta alaisilleni.

Toimivan johdon on nautittava hallituksen luottamusta ja oltava sille lojaali. On vaarallista, jos sukset menevät ristiin näiden kahden välillä. Jos johtamisjärjestelmä rikkoutuu, seuraukset leviävät koko organisaatioon. Usein ristiriita ratkeaa niin, että toimiva johto vetäytyy vapaaehtoisesti tai erottamalla.

Haluankin, että seuraavassa työnohjauksessa pohdimme tätä kriittisyyden aspektia. Olenko puudeli vai villikissa? Jospa ratkaisun avaimia ovat, että vahvistan johtamisessa seuraavia asioita: luotan itseeni, johdan omien arvojeni mukaisesti ja kommunikoin assertiivisesti – ei aggressiivisesti tai alistuvasti. Myös taistelussa omia sokeita pisteitäni ja rajoittuneita uskomuksiani vastaan toivon apua työnohjaukselta.